Toimistosihteerinä Syöpäjärjestöissä 40 vuoden ajan

Minulla on ollut ilo työskennellä 40 vuotta idearikkaan ja toimintakykyisen henkilökunnan ympäröimänä, ensin Suomen Syöpäyhdistyksessa ja sitten Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä.

Aloitin  24.10.1977 tutkimusapulaisena Suomen Syöpäyhdistyksen Tampereen laboratoriossa. Töihin kuului erilaiset papa-joukkotarkastuksiin liittyvät postitustyöt, kutsut, vastaukset. Kaikki tarvikkeet neuvoloille laskettiin  ja lähetettiin.

Työsuojelu ei ennen ollut niin tarkkaa kuin nykyisin. Täytimme formaliinipurkkeja ilman suojavarustusta, hengityssuojia ei käytetty koskaan.

 

Rintarauhanen muoviämpärissä linja-autolta laboratorioon

Patologisia saneluja kirjoitin, vaikka lääketieteellinen sanasto oli ihan outo. Työskentelin sanakirjan avulla matkakirjoituskoneella laboratoriotilan pöydällä. Kahden vastauspaperin välissä oli kalkkeeripaperi, jotta meille jäi aina jäljennös. Jos teki virheen, piti molemmat paperit korjata. Ne olivat laboratorioon lähetettyjä alkuperäisiä lähetteitä eli kannatti kirjoittaa kaikki oikein ensimmäisellä kerralla.

Näytteitä meille tuli paljon ja niitä tuli myös lähikunnista, Muistan esim. hakeniini kokonaisen poistetun rintarauhasen linja-autoasemalta muoviämpärissä. Patologit sen palasteli ja laborantit tekivät näytelasit. Patologit tulkitsivat lasit ja sanelivat vastaukset, jotka kirjoitin sanelusta puhtaaksi ja lähetin terveyskeskuksiin ja sairaaloihin. Työskentelin 12 vuotta Suomen Syöpäyhdistyksen palveluksessa.

Vuonna 1989 siirryin Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen palvelukseen kanslistiksi sisäisenä siirtona. Työhön tuli lisää esim. laskujen maksut, palkat myöhemmin ja kaikki yleinen toimistotyö.

Pirkanmaan Hoitokotisäätiön perustamisessa olin mukana kokousten sihteerinä. Olin myös mukana Hoitokodin harjannostajaisissa.

 

Spriikopiosta sosiaaliseen mediaan

Tietotekniikka on mennyt harppauksin eteenpäin, alussa minäkin katselin meidän jäseniä mikrofilmeiltä, joita SSY tuotti pari kertaa vuodessa, jäsenten muutokset ilmoitettiin paperilla keskustoimistoon postitse.

Kopiokoneet olivat spriikäyttöisiä käsin veivattavia ja tosi hankala käyttöisiä, kopioitava kirje oli ensiksi kirjoitettava jonkinlaiselle vahalle ja tämä laitettiin koneen teloihin ja aloitettiin pyörittämään kammesta uusia kappaleita, jotka olivat aina sinisiä ja tuoksuivat pahalle!

 

Jäsenmaksujen postitus talkoina ja talkooväelle evästä

Jäsenmaksut postitettiin ennen isoilla talkoilla, johon osallistuivat potilaskerholaiset ja siinä meni pari päivää talkooväelle järjestettiin soppaa ja kahvia tauoille! Kaikki työ tehtiin käsin ei ollut mitään nykyisiä postituskoneita.Nykyinen ATK-järjestelmä ja koneelliset postitukset ovat helpottaneet valtavasti työtä.

Ennen asiakkaat tulivat avoimesta ovesta sisään, ei ollut puhelmia. Asiakkaat kerkisivät odottamaan, että asiat hoidettiin. Sitten alkoi puhelimien ja puheluiden aika.Nyt on ihan erilaista, kun kaikki pitäisi hoitaa vain sähköpostilla tai Facessa tai muuten some-maailmassa.

Syöpä-lehti oli ennen tosi ankean ja tieteellisen julkaisun näköinen verrattuna tämän päivän ihanaan ja valoisen oloiseen Syöpä-lehteen.

Potilaskerhojen vetäjien kanssa olen aina tehnyt yhteistyötä. Syli-kerho oli aikaisemmin meidän alaisuudessa. lapsille oli helppo kerätä varoja ja lahjoituksia. Muistan hyvin kerrankin kun järjestin Tampereen messuille lasten ongintatapahtuman Sylin hyväksi. Tempaus oli onnistunut, kunnes viimeisenä päivänä rankkasade huuhteli koko ongintakojun pilalle. Surullinen näky.

Olin paljon mukana tapahtumissa ja yleisöluennoilla. Keräystapahtumissa jopa kolmen eri SSY:n palkkaaman keräyspäällikön alaisuudessa. Vuonna 1986 muistan olleeni kokopäivän  tamperelaisen automarketin parkkipaikkalla keräyksen merkeissä, ja samaan aikaan räjähti Tšernobylin ydinvoimala Venäjällä. Jälkeen päin vähän arvelutti laskeuman suhteen, kun oli pientä sadetta ilmassa ja olimme ulkosalla koko päivä. Jälkeenpäin asiakkaatkin kyselivät onnettomuuden syöpävaikutusta esim lapsiin.

Myöhemmin Pirkanmaalle avattiin Rintatutkimuskeskus ja sen myötä kirjoitin röntgen-lausuntoja ja tein kaikkea siihen liittyvää toimistotyötä: laskutusta ja vastauksia. Henkilökunta lisääntyi, tuli uusia työtovereita, röntgenlääkäreitä ja -hoitajia.

Tullessani SSY:lle Pirkanmaan Syöpäyhdistyksellä oli vain muutama henkilö töissä. Olen nyt palvelut kolmen eri toiminnanjohtajan aikana, noin 7-8 hallituksen puheenjohtajan aikana. ja noin 50 eri työtoverin kanssa.

 

Asiakkaat ovat nykyään vaativampia

Asiakkaat ovat muuttuneet kiireisimmiksi, tarkoiksi omista oikeuksistaan, ja monesti aika vaativiksi. Jäsenhankintakampanjoita olen järjestänyt yhdessä johtajien kanssa, arpajaisia Kultareunan kanssa.

Ennen saimme helposti uusia jäseniä, nykyihminen haluaa saada kaikesta hyvän hyödyn ennen sitoutumista. Ennen riitti hyvä mieli ja tuntui, että köyhä antoi vaikka viimeisestään syöpäkeräyksiin.

Jäsenien kanssa olen työskennellyt paljon, kaikkien tapahtumien, pikkujoulujen, teattereiden, koulutuspäivien ohjelmien yms. kanssa. Keräysten, nykyisin kaikki pyörii työssäni aika paljon Lääkäriasemamme ympärillä, asiakaspalvelutyötä kaikkine toimistotöineen.

Työpöytäni on ollut ainakin kymmenessä eri paikassa, kahdessa eri osoitteessa ja kerroksessa.

Hyvänä muistona ovat myös koko Syöpäjärjestöväen tapaamiset Kyyrönkaidan kurssikeskuksessa pääsihteeri Niilo Voipion johdolla.

Hyvä elämä ilman syöpää ja syövästä huolimatta on nykyisin Pirsyn missiona. Terveyskasvatus on lisääntynyt, tullessani taloon taukohuoneessa poltettiin tupakkia, ei ihan tätä päivää Syöpäyhdistyksellä.

 

SSY:n juhlissa kultakenkä juuttui Finlandia-talon rappuralliin

Vuonna 2011 tehtiin juhlamatka Potilaskerhon kanssa bussilla Suomen Syöpäyhdistyksen 75-vuotissynttäreille Finlandia-talolle. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Minullakin oli kultakengät jalassa. Astuin Finlandia-talon ovesta sisään ja kynnyksellä hups, koko jalkineen pohja tarttui rappuralliin ja irtosi. Mitäs nyt? Oli itku tulla, sillä Riki Sorsakin laulamassa ja minä en voi mennä saliin. Pitää varmaan mennä bussiin itkemään. Ei, vaan vahtimestareilta pyytämään ilmastointiteippiä ja sillä korjasin kultajalkineeni. Hiukka väärän väristä, mutta juhlat jatkuivat ja kaikki meni hyvin. Kotimatkalla bussissa neuvoin Riki Sorsan sanoin kaikkia elämään täysin rinnoin

Sitä, miksi olen pysynyt tai saanut olla Syöpäjärjestöjen palveluksessa koko työurani, mietin sitten eläkepäivillä kiikkustuolissa.

 

Seija Kuosa