Miten selvitä luopumisen tuskan kanssa – läheisten kokemuksia

Kaksi kolmesta syöpään sairastuneesta paranee tai elää syövän kanssa. Silti liian moni syöpäsairaan läheinen joutuu polulle, joka johtaa lopulta viimeisten hyvästien jättämiseen. Sillä polulla pelko syöpäsairaan läheisen menettämisestä muuttuu varmaksi tiedoksi kuoleman lähestymisestä ja toivo parantumisesta murenee luopumisen aiheuttamaksi tuskaksi. Kohtaan työssäni syöpäsairaiden läheisiä, joista moni miettii, miten kestää hirveältä tuntuva tilanne. Kuinka paljon tai vähän aikaa on jäljellä? Miten kestää se, ettei tiedä onko jäljellä päiviä vai viikkoja? Miten jaksaa venyä ja joustaa vielä silloinkin, kun väsymyksen rajat ovat tulleet aika päiviä sitten vastaan? Kuinka selvitä arjesta syöpäsairaan kuoleman jälkeen? Vaikka jokaisen tilanne ja tunnelmat ovat erilaisia, nousee läheisten kertomuksista ja keskusteluista esiin myös paljon yhteisiä asioita, jotka kannattelevat eteenpäin raskaassa elämänvaiheessa:

Rakkaus. Rakkaus näkyy yhteytenä, lämpönä katseessa ja hymynä suupielissä, kun läheiset puhuvat syöpäsairaista puolisoistaan, sisaruksistaan tai aikuisista lapsistaan. Yhteinen elämä ja koetut hyvät hetket kantavat, tuovat lohtua ja hyvää mieltä. Joskus, kuin varkain, hyvät muistot tulvahtavat surun keskelle pintaan ilon kyynelinä ja nauruna. Usein sitä syvempi suru, mitä suurempi rakkaus. Osa odottaa kuulevansa rakastavia sanoja kuolevalta puolisoltaan, mutta ei ehkä huomaa, että joskus rakkaus ja sen menettäminen on liian suuria sanoiksi puettavaksi. Silloin rakkaus voi näkyä teoissa, huolenpidossa ja järjestelyissä, joita kuoleva tekee läheistensä hyväksi sitä aikaa ajatellen, kun hän ei enää ole heistä huolehtimassa.

Kiitollisuus. Kiitollisuus on lämpimänä lohtuna tuntuva tunne siitä, että saa sanoa sanat, jotka ehkä muuten olisivat jääneet sanomatta, järjestää syöpäsairaan toiveiden mukaisesti asiat, jotka muuten olisi joutunut ehkä yksin pähkäilemään ja viettää aikaa yhdessä, jokaista yhteistä hetkeä aiempaa tietoisemmin arvostaen. Saa mahdollisuuden yrittää valmistautua lopulliseen luopumiseen ja suruun, johon ei kuitenkaan voi koskaan täysin valmistautua.

Merkityksellisyys. Moni kokee merkityksellisenä ja arvokkaana etuoikeutena, että saa olla kuolevan läheisen rinnalla elämän loppuvaiheessa – olipa aikaa jäljellä päiviä, viikkoja tai kuukausia. Jokainen yhdessä vietetty hetki on lahja.

Hyväksyminen. On niin monia asioita, joille ei mahda mitään ja jotka on vaikea hyväksyä. Omien tunteiden tunnistaminen ja salliminen on tärkeää, vaikka ne niin raskaalta ja vaikealta välillä tuntuvatkin. Suru voi tuntua pohjattomalta ja itku loputtomalta, pelko voi puristaa rinnassa ja pinnaa kiristää. Anna kaikille tunteiden tulla ja myös mennä. Hyväksy, että aina omat voimat ei riitä kaikkeen mihin haluaisi. Myös sinä tarvitset tukea ja huolenpitoa.

Hyvää oloa tuovat keinot. Jotkut ovat taitavia käyttämään eri keinoja hyväkseen huolehtiakseen omasta jaksamisesta. Jotkut kaipaavat siihen apua ja lempeää tuuppausta, kannustusta tai muistutusta. Älä jätä väliin pieniä irtiottoja arjesta, prätkäajelua, maisemanvaihdosta, lähimarketin myymää kukkakimppua, mieleisiä harrastuksia tai vaikka metsäretkeä  – mikä tahansa asia, joka auttaa lataamaan akkuja ja tuo hyvää, levollista mieltä, kannattaa pitää osana omaa arkea. Mitä vaikeampi tilanne, sitä tärkeämpää on tiukasti pitää kiinni itselle voimia tuovista asioista. Luovu turhasta syyllisyydestä – kenenkään syöpäsairaus ei pahene siitä, että läheinen lataa välillä akkujaan. Kun huolehdit itsestäsi, jaksat olla paremmin myös syöpäsairaan läheisesi rinnalla.

Hengittäminen. Vaikka et jaksaisi tehdä mitään muuta, hengitä. Hengitä syvään ja puhalla rauhallisesti ulos. Toista. Toista monta kertaa, ole rauhassa. Juuri nyt ei tarvitse jaksaa mitään muuta kuin hengittää. Hengitysharjoituksilla autat omaa mieltä ja kehoa rauhoittumaan.

Puhuminen. Puhu omista tunteista, tilanteesta, omasta jaksamisesta ja tilanteen vaatimista järjestelyistä. Puhu jostain aivan muusta kuin syöpään liittyvistä asioista. Puhu kuolevan läheisen kanssa, jos se on molemmille luontevaa ja mahdollista. Puhu muiden läheisten kanssa, monet ajatukset ja tunteet ovat teille yhteisiä. Samankaltaisessa tilanteessa olleen kanssa saattaa jakaa jotain sellaista, mitä ei kenenkään muun kanssa voi. Puhu sellaisen ystävän kanssa, joka haluaa kuunnella ja ymmärtää myös sen, ettei aina tee mieli puhua raskaista asioista. Joskus hiljaisuus puhuu kovempaan ääneen kuin sanat.

Toiset ihmiset. Joku tiivistää välejään oman perheen ja lähisuvun kanssa, tukee toisiaan ja kannattelee raskaassa elämäntilanteessa. Joku ottaa etäisyyttä raskaisiin ihmisiin jaksaakseen paremmin. Joku huomaa ympärillään olleiden ystävien tulleen lähemmäksi ja joku huomaa ystävien kaikonneen. Joku tutustuu uusiin ystäviin, joilla on samanhenkinen ajatusmaailma ja kyky kulkea rinnalla raskaassa tilanteessa. Tee se mitä täytyy, jotta jaksat kulkea sairastuneen rinnalla ja muista, että yksin ei tarvitse selvitä.

Kaisa Ronkainen